Anita Konkan muistikuva Leif Färdingistä

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Näkemisen virta Anita Konkka 29.9.04

Kirjailija Anita Konkka kertloo nopean väläyksen menneiden vuosien näkem isen virta näyttelystä ja sen herättämistä muistoista, joissa myös Leif Färding esiintyy.

Sielu palautuu hitaasti matkalta. Se on vielä Ob-joella katselemassa virran mahtavaa leveyttä, öljytulia, jotka loimottavat Surgutin suunnan yötaivaalla ja kalastajaveneitä kaukaisella rannalla. Ne näyttivät kiiltomadoilta, jotka olivat asettuneet riviin rannan tuntumaan. Silloin tällöin pitkin veden pintaa kiisi vesitasokone aavemaisen äänettömästi. Se taas näytti jättikokoiselta vesihyönteiseltä. Vaikeata päästä töihin kunnolla käsiksi, pitää odottaa sielua takaisin. Kävin palauttamassa kirjoja kirjastoon ja Amos Andersonin museossa katsomassa Näkemisen virta –näyttelyä. Se on niin laaja näyttely, että kaikkea ei pysty yhdellä katsomiskerralla vastaanottamaan, eikä kahteen kertaan ei ole varaa, kun lippu maksaa 7 euroa.

Tuttuja riippuu seinillä paljon: Inari Krohn, Carolus Enckell, J.O. Mallander, Raimo Reinikainen. Olli Lyytikäinen, Kalevi Seilonen ja Leif Färding runoina Jan Kenneth Weckmannin piirustuksissa. Tunsin heidät kuusikymmentäluvun lopulla, kun olin vasta tulossa kirjailijaksi. Toiset heistä paremmin, toiset huonommin. J.O. Mallander oli siihen aikaan Iris-lehden päätoimittaja. Hän pyysi minua kääntämään juttujaan suomeksi, mutta se jäi yhteen kertaan, koska käänsin huonosti, en oikein ymmärtänyt hänen taidesanastoaan. Kalevi Seilosesta olen kirjoittanut aikaisemmin nettipäiväkirjassani, Olli Lyytikäisestä muistaakseni myös.

Hän teki kansiehdotuksen esikoiskirjaani, mutta hänen ideansa ei kai ollut WSOY:n mielestä tarpeeksi myyvä, koska he valitsivat toisen kannentekijän. Näyttelyn taiteilijoita yhdistävänä teemana on kiinnostus itämaisia kulttuureja kohtaan. K

Koulutytöstä asti olen ollut kiinnostunut buddhalaisuudesta, mutta en muistaakseni puhunut siitä muiden kuin Lefan kanssa, enkä tainnut edes tietää että heillä oli samansuuntaisia kiinnostuksia, mutta jotain heissä oli, mikä sai minut kiinnostumaan, ehkä toisenlainen nähdä maailmaa - sama aaltopituus "aavistus kohtalonyhteydestä (= Karma) itämaisiin kulttuureihin", kuten J.O.Mallander vähän juhlavasti sanoo näyttelyesitteessä.

Hän toivoo, että teema nousisi näkyvämmin esiin länsimaisessa kulttuuritarjonnassa. Minä en toivo, sillä jos itämaisuus nousee valtavirraksi taiteessa, se menettää hiljaisen voimansa. Se banalisoituu ja tyhjenee merkityksestä niin kuin käy kaikelle mikä valtavirrassa uiskentelee median huomion kohteeksi. Parempi kun se pysyy pohjavirtauksena. Sielun on helpompi valita seuransa

Kun tapasin Leifin

Kun tapasin Leif Färdingin ensimmäisen kerran, hän oli seitsemäntoistavuotias ja tullut juuri Vaasasta Helsinkiin. Hän istui Vanhan kuppilassa tuttujen runoilijoiden pöydässä. Hän hänellä oli pitkissä hiuksissaan punainen ruusu. Hän oli humalassa. Kun istuin samana pöytään, hän puristi minua rinnasta. Suutahdin siitä ja huitaisin häntä korvalliselle, ruusu putosi lattialle. Myöhemmin meistä tuli ystävät. Hän opetti minulle jinia ja jangia, ne olivat taolaisia käsitteitä, joita en tuntenut vielä, koska olin lukenut vain buddhalaisia kirjoja.

En hyväksynyt jinin , naisellisen perusvoiman määritelmiä: passiivisuus, pimeys, kylmyys, märkyys jne. Minusta ne olivat naista sortavia. Lefa opetti hyvin kärsivällisesti, että siitä ei ole kysymys. Hän kuoli vuosia myöhemmin, teki itsemurhan, meni metsään kynttilän kanssa ja jäi lumen alle, mistä hänet löydettiin vasta keväällä. Siihen aikaan olin vieraantunut taiteilijoista ja kirjailijoista.

En tavannut Lefaa enkä muitakaan vuosikausiin. Olin työelämässä ja elin porvarillisesta elämää, se oli synkeää aikaa. Laitan tähän Lefan runon, jonka kopioin yhdestä Jan Kenneth Weckmannin piirroksesta. Runo on kirjoitettu koneella, ehkä Erikalla:

Jospa (kunpa) kadottaisin elämäni
ja tekisin matkan tuntemattomaan
lapsen mielettömään mieleen kuin aamuun
kun kaikki suhisee ja soi
jospa eksyisin suureen yksinkertaisuuteen
ja oppisin sinulta huomispäivän
(runouden maailman)

Suluissa on Lefan? poisto ja käsinkirjoitettu huomautus "konkreettisempi.

Anita Konkka https://sites.google.com/site/akonkka/