Alussa oli fiilis ja se on vieläkin

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

21.1.2007 Suomi24


Taiteessa on kysymys aitoudesta. Se on sitä samaa rehellisyyttä mistä pitäisi aina olla kysymys kaikessa tekemisessä. Ja tämä rehellisyys se onkin mielenkiintoinen juttu. On tullut nimittäin havaittua, että jonkun henkilökohtainen rehellisyys saattaa ärsyttää monia ja yllyttää heitä melkoisiin ylilyönteihin. Toki se on luonnollista, koska heillä itsellään mitä ilmeisemmin ei ole varaa rehellisyyteen.


Taide on tekijänsä näköistä; aitoa ja alkuperäistä. Se kyseenalaistaa kaiken. Ei pyydä mitään. Löytää ymmärtäjänsä. Saa vastustajansa. Ei jätä kylmäksi. Taide vain on - sitä ei tekemällä tehdä. Ja vaikka kaikki onkin luvallista, jopa suositeltavaa, niin aina on taiteilijan teoksiin henki puhallettava. Tässä maailmassahan kaikki on lainattavissa. Siinä piilee suuri vaara ja vapaus. Siihen kätkeytyy taiteilijan oikeus ja vastuu tehdä kaikesta työstämästään omanlaistaan; pelata vain omilla ehdoillaan. Taiteella on tehtävänsä ja raha sen on aina asetettava palvelijakseen. Kauan eläköön avant garde.

Tärkeintä taitteessa on syntyprosentti; työ suhteessa omiin tuntoihin, omiin edellytyksiin ja siihen kuinka työstyvän kuvan seuranta onnistuu eli siihen kuinka tulkitsija pystyy avautuvat mahdollisuudet hyödyntämään. Jokaisella taiteilijalla on oma kielensä - ne intuitiiviset tuntosarvet jotka hakevat ja löytävät askelman tiedostamattomaan, sisäoven kaikkea lajittelevan järkiminän portaikosta. Vuosien saatossa olen oppinut, että ympärillä käyvä suhina on täysin toisarvoista. Itse tekeminen on ainoaa oikeaa taiteen todellisuutta. Tekemisen tarkoitus ja siitä nauttiminen on taiteilijan ainoa oikea motiivi. Kaikki muu on vain syitä, oletuksia, seurauksia ja kaupankäyntiä.

Tässä elämässähän ei ole ketään immeistä joka olisi kummemmin toistaan kummempi ja jos ja kun liikutaan vain normaali tekemisten ja normaalin kanssakäy misen puitteissa, niin esimerkiksi ketään vihaamisen arvoista ei ole, ei voi olla, sillä vihanpito vaatii kohtuuttomasti energiaa, hallitsee liikaa mieltä, varastaa psyykestä suuren osa-alueen. Ei kellään, varsinkaan taiteilijalla luulisi olevan tällaiseen varaa ja mitä moisella on ylipäätään taiteen kanssa tekemistä?

Kadehtijoita itse kullakin kuitenkin piisaa ja onhan näitä jotka vuosikaudet saattavat olla käärmeissään jollekulle. Jotkut saattavat olla mielensä sotatilatouhuissa niin vakavissaan, että vievät vihansa muassaan hautaan saakka. Hei haloo! Tässähän vain ollaan ja elellään, se verran kun mittarissa on aikaa ja ollaan mitä ollaan. Se siitä.

Minun kohdallani riittää särmiä ja ulottuvuuksia. Ymmärrän siis varsin hyvin, että monelle kanssakävijälle tapaukseni on hyvinkin paksua nieltävää. Pureskeltavaa piisaa. Elän täyttä aikaa. Luova työskentely suhteutuu kaikkeen tekemiseeni. Elän taidettani, joka kietoutuu koko olemiseeni. Itselleni kaikki tekemiseni on vain yhtä ja samaa: elämää - taidetta, mielikuvia, totuuksia, havaintoja, haasteita; kuvina, sanoina, ääninä, erilaisina graafisina pintoina, erilaisina painotöinä ja niin edelleen.

En minä mitenkään erikseen tekemisiäni erittele. Teen vain sitä mitä haluan, mitä täytyy, mitä kohdalle osuu, mitä sopivasti tarjoutuu, miltä tuntuu, mitä voin...

Elämä on suuri 
tuntojen tuuli. 
Se on taidetta. 
Se on kaikki. 
Tie lähteelle; 
aavistus ikuisuutta 
taiteen avaimessa, 
syvässä kaivossa 
sielussa. 

- Risto Jalonen