Strøm | Forbrukslånkalkulator | Hyvä Läppäri | Takstmenn | Billigste Forsikringsselskap | Hjemmealarm | Kredittkort Avbestillingsforsikring | Beste Telefonabonnement 2019
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Matahareja ja Valtiollinen poliisi

Matahareja ja Valtiollinen poliisi

Kuva naisista vakoojamaailman vaarallisen viettelevinä ja miehiä puoleensavetävinä femme fatale -hahmoina luotiin 1900-luvun alun fiktiokirjallisuudessa. Kurtisaani ja naisvakooja kehittyivät toistensa synonyymeiksi myös tiedusteluyhteisöjen ja turvallisuuspoliisien sisällä, ja tämä naisvakoojista kertova myytti konkretisoitiin ensimmäisen maailmansodan aikana Margaretha Zelle MacLeodissa – tunnetummalta nimeltään Mata Harissa.

Naisvakoojat seksualisoinut myytti on säilyttänyt vetovoimansa, vaikka todisteet Mata Harin vakoilusta olivat (ja ovat yhä) kyseenalaiset ja erityisesti toinen maailmansota toi esiin naisvakoojia, jotka eivät sopineet tähän kuvaan.

Mata Hariin tehdyt rinnastukset eivät olleet vieraita myöskään Suomen Valtiollisessa poliisissa:

”’Mata-Harimme’ Ina muutti, kuten mainittua, täältä yht’äkkisesti Helsinkiin. Täällä oli hän aikonut antautua klassillisen esikuvansa viralliseen ammattiin, tanssijattareksi, olipa jo esiintynyt ravintola Bar’issa (?), mutta lienee taiteen tie osottautunut liian ohdakkeiseksi, koskapa Inan jälleen kuuluu olevan tarjoilijana, tällä kertaa Turun Seurahuoneella.”

Inassa ”mataharimaisuutta” Valtiolliselle poliisille vahvisti naisen venäläinen syntyperä ja lyhyt ura tanssijana, mutta mitään vakoiluun viittaavaa ei saatu selville syksyllä 1939. Erityisesti ”mataharimaiset” vakoiluepäilyt samaistettiin upseerien seurassa aikaa viettäneisiin naisiin. Se miten paljon epäilyjen kohdistumisessa oli kyse tiedustelumaailman sisältä omaksutusta ajattelumallista tai käytännön kautta opituista esimerkeistä – käytettiinhän upseerien seuraan hakeutumista myös tosiasiallisesti hyväksi – on mahdotonta arvioida. Valtiollinen poliisi (ja sen edeltäjä Etsivä keskuspoliisi) joutuivat kuitenkin usein toteamaan upseeriseurassa nähtyihin naisiin liittämänsä epäilyt perättömiksi. Arvioiden mukaan monen epäillyn kohdalla kyseessä oli vakoilun sijaan huvittelu- ja seikkailunhalu tai ”kevytkenkäisyys”.

                                                                                       **

Myytti ”mataharimaisista” naisvakoojista on länsimaisessa kulttuurissamme niin vahva, että itsekin epäilin aluksi löytäneeni eräänlaisen suomalaisen Mata Harin, kun Valtiollisen poliisin aineistoista eteeni osui eräs Päämajan valvontaosaston tiedonanto ja samaan, Martan, tapaukseen liittyvä kuulustelupöytäkirja vuodelta 1941. Lukemani olisi voinut tiivistää otsikolla Kabareelaulaja neuvostovakoilusta epäiltynä ja maanpetoksesta tuomittuna.

Sotavuosien kontekstissa toistaiseksi salaiseksi julistetun ja korkeimpaan oikeuteen edenneen tapauksen aineisto oli yhä salainen, mutta hakemuksestani aineiston salassapitomääräys purettiin ja asiakirjat tulivat julkisiksi (tuomioistuimen neuvotteluja lukuun ottamatta). Lähinnä Valtiollisen poliisin aineistoja lukeneelle korkeimman oikeuden sinetillä varustettu, kotiin tullut kirje oli lähes yhtä jännittävä kokemus kuin melko vähän uutta tarjonneen aineiston lukeminen.

Valvontaosasto ei kiinnittänyt Marttaan huomiota epäilyttävänä kabareelaulajana, vaan se oli onnistunut saamaan talvisodan jälkeen Suomeen palautetun ja neuvostovakoiluun värvätyn sotavangin kaksoisagentikseen. Koska kaksoisagentti oli Martan yhteyshenkilö vakoilutehtävissä, valvontaosasto pystyi seuraamaan Marttaa hyvin läheltä koko kevään 1941 ajan. Tietojen avulla Martan tapaamiset Neuvostoliiton lähetystöön kuuluneen yhteyshenkilön kanssa, radiolaitteiston saapuminen pari kuukautta ennen pidätystä ja Porvoontien varrelle kaivetun vakoilupostilaatikon etsintä voitiin merkitä ylös. Lisäksi valvontaosasto sai kaksoisagentilta kuulla arveluja Tallinnan yleisradion kautta Martalle tietyn kappaleen taustalla vaimealla äänellä annettavista tiedotuksista.

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Datajournalismi – Tutkiva journalismi

Tutkiva journalismi on journalismin kuninkuuslaji. Avointa dataa, exel-taulukoita ja erikoishakuja ja googlehakujen osaamista sekä instituutioiden …

Vastaa