Billig Strømleverandør | Forbrukslån | Varmepumpe Test | Beste Advokat | Bytte Forsikringsselskap | Alarmer | Beste Kredittkort | Billigste Telefonabonnement
Home / Vaasa - kaikki tarpeellinen Vaasasta / Kipinäntalo ja Svenssonin konditoria ovat vaasalaista kulttuuurihistoriaa

Kipinäntalo ja Svenssonin konditoria ovat vaasalaista kulttuuurihistoriaa

Kaupunginarkkitehdin A.W. Stenforsin suunnittelema Kipinän talo Hovioikeudenpuistikko 5:ssä on rakennettu vuonna 1907.

Stenfors valmistui arkkitehdiksi Suomen polyteknillisestä opistosta vuonna 1890. Hänet nimitettiin yleisten rakennusten ylihallituksen ylimääräiseksi arkkitehdiksi samana vuonna. Stenfors muutti Vaasaan, jossa toimi piirrustuksenopettajana Vaasan reaalilyseossa vuosina 1894–1911. Opettajan toimen ohella Stenfors työskenteli myös Vaasan lääninrakennuskonttorin apulaisarkkitehdin ja vt. esimiehen eli niin sanotun lääninarkkitehdin tehtävissä.

Stenfors nimitettiin Yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtajaksi vuonna 1921.

Stenforsin ylijohtajakausi jäi hyvin lyhyeksi ja hän siirtyi takaisin Vaasaan jo syksyllä 1922, kun hänet nimitettiin Vaasan lääninrakennuskonttorin esimieheksi. Vaasan lääninarkkitehtina Stenfors toimi vuoteen 1934 asti. Hän piti myös yksityistä arkkitehtitoimistoa. Stenfors kuoli Vaasassa vuonna 1952.

Stenforsin piirtämiin rakenuksiinn kuuluvat mm. Vaasan kauppahalli, Vaasan Viallatavaratehjtaan kulmatalo Vaasanpuistikon ja Asemakadun kulmassa, Wärtsilän avnha tehdas eli entinen Onkilahden konepaja ja Raastuvankadun vanha Poliisilkaitos. (toim. lsäys. 07.12. 2019)

Kipinä

Valmistuessaan talossa oli 8 huoneistoa, kaksi jokaisessa kerroksessa. Huoneistoissa oli ajanmukaiset kaakeliuunit sekä peltikuorimuurit, jotka ovat säilyneet niistä ajoista.

Huoneistoihin rakennettiin jo alussa vesijohdot, viemärit ja vesiklosetit. Toisen ja kolmannen kerroksen huoneistoihin suunniteltiin kylpyhuoneet, joissa oli puilla lämmitettävät vesiboilerit ja kylpyammeet. Pihapiiriin kuului lisäksi hevostalli, puuliiteri ja varastorakennus.

Pohjakerroksen Hovioikeudenpuistikon puolta käytettiin liiketiloina. Taloon muutti heti sen valmistumisen jälkeen sokerileipuri J.A. Svenssonin suosittu naiskahvila. Taloon muutti myös kaupungin ensimmäinen kinematografiteatteri Apollo-Maxim. Teatterin nimi vaatii tarkistamista. Sven Hirnin mukaan.

Vaasan ensimmäinen kinomatografiteatteri Maailman Ympäri avattiin 8.12. 1905 kauppias Emil Kockin toimesta Centralintalossa osoitteessa Hovioikeudenpuistikko 10, Uutuus otettiin innostuneesti vastaan ja teatteri ristittiinkansan suussa ”Maailman Ämpäriksi”.

Joulukuun alussa 1907 teatteri muutti ns. Kipinän taloon osoitteeseen Hovioikeudenpuistikko 5. Saliin mahtui 250 katsojaa. Samassa yhteydessä toimi ns. Naisten kahvila – Dam Cafe.

Projektorin käyttämisestä vastasi 15-vuotias Felix Wester, joka vanhemmat vaasalaiset muistavat valokuvaamon omistajana. Vaikenemalla yritettiin tappaa se tosiasia, että nitraattifilmi syttyi helposti ja katsojia jopa kuoli elokuvapaloissa. Projektoritiloissa oli suuri kuparinen vesiastia tulipalon varalta. Perinnetietojen mukaan nitraattidfilmi syttyi muutaman kaerran, jättämättä kuitenkaan sen pahempaa jälkeä.

Elokuvateatterin jälkeen tiloissa toimi vaasalaisille tuttuDam Café aina 1980-luvulle asti. (oik. 1960 t. 1970-luvulle)

Vuoriot

Lisäksi Kipinän talossa toimi vuodesta 1912 alkaen myös Suomen ensimmäinen postimyyntiliike O. Teod. Wuorio. Postimyyntiliike välitti aluksi soittimia, mutta laajensi valikoimaansa myöhemmin muihinkin tuotteisiin.

Muistojen maaanantai/Vaasan kaupunki

Vuorioilla oli kolme lasta, jotka kaikki olivat lapsettomia: Sylvi oli musiikinopettaja, Viljo oli filosofian maisteri ja matematiikan opettaja, sekä taitava viulisti, Maire oli konttoristi isänsä postimyyntiliikkeessä ja soitti pianoa.

Vuonna 1972 Viljo Vuorio ensimmäistä kertaa esitti ajatuksen säätiöstä, jonka tarkoituksena olisi klassisen musiikin edistäminen Vaasassa. Viljo Vuorio oli todennut, että koska hänellä ja Mairella ei ollut lähiomaisia, he haluaisivat testamentata omaisuutensa siten, että se eri tavoin edistäisi klassista musiikkia kaupungissa. Näin myös tapahtui. Säätiö toimii ja jakaa apurahoja edelleen.

Svea, Dam Cafe ja leipomo

Kahvilan sisustukseen satsattiin jo alkuaikoina. Kallein hankinta oli soittorasiakaappi ja levyä. Takahuoneessa oli myös piano, ja jotkut kanta-asiakkaat lauloivat ja soittivat viulua tai pianoa. Seinillä oli koristeena mm. painokuvia romanttisen kauniista naisista ja kukka-aiheista mutta myöhemmin myös isänmaallisia aiheita, kuten jääkäriparaatista Vaasan torilla vuonna 1918.

Detaljeja

Vaasan Uimaseura – Wasa Simsällskap, alkuperäiseltä nimeltään vain Wasa Simsällskap perustettiin 15.7.1902. Perustajana oli opiskelija, sittemmin teollisuuvaikuttajana tunnettu Harry Schauman, pankinjohtaja K. H. Majander (myöhemmin Majantie) ja kahvikauppias Emil Kock. Perustavassa kokouksessa olivat läsnä C.G. Carp, Väinö Sarelius, Helge Wiik, Helge Hirvinen ja Carl Kurtén. Wasa Simsällskap perustettiin Kipinän talossa Hovioikeudenpuistikko 5 sijainneessa Dam Caféet’ssa. Aloitteen uimaseuran perustamiseen teki opiskelija Harry Schauman.

Leipomossa tehtiin marsipaanipossujen ja bebé-leivosten lisäksi kakkuja, leivoksia, krokaaneja ja jäätelöä sekä suklaakonvehteja, lakritsia ja karamelleja. Suosittuja olivat myös pienet vehnäpullat. Svensson teki myös sokerikakkupohjaisia Bouchéita, ”Mannerheimareita” eli kermatäytteisiä tuulihattuja, johon ei ehdottomasti laitettu hilloa. Omenaleivokset, Runebergintortut, ”Aleksanterin leivokset” sekä ”Carnevale”-leivokset olivat myös suosittuja. Teksti / Text: Kaj Höglund, Pohjanmaan maakuntamuseo / Österbottens landskapsmuseum

Svea

Kiinnostava oli myös Svenssonin leipomo ja erityisesti sen valtiatar Svea. Svea oli vanhapiika ja hänestä on lukuisia anekdootteja. Moni piti Svea töykeänä, mikä ei todellisuudessa pitänypaikansa. Tutustuin Sveaan asuessani talossa 1970-luvulla. Svealla oli yllään vaaleansininen työtakki. Hän tuli usein porraskäytävässsä vastaani kantaessaan leivoksia talon takaosassa olleesta leipomosta kauppaan. Usein tarjosi vastaantullessaaan myös be-be leivoksen.. Otin tavakseni ostaa be-ben myös kahvileiväksi.

Svea kertoili mielellään talon historiasta ja omasta elämästään. Svean rakkain tarina oli kun hän 1918 sai lapsena taluttaa Mannerheimin hevosta pitkin Hovipuistikkoa matkalla paraatiin Vaasan kauppatorille.

Tutustuin myös Sven veljeen, joka pihanpuolen leipomossa valmisti kaikki myymälän herkulliset tuotteet. Niistä kuuluisin oli jokaisen konditorin mastarinäyte eli be-be leivos. Vaikka resepti oli Svenssonien suuri salaisuus, se ei estäny ettenkö olisi saanut seurata be-beiden valmimistusta. Se oli momnimutkainen prosessi. Valmistukseen tarvittiin sokeria ja voivaahtoa, perunajauhoja, kananmunan keltuaisata, kermaa ja kreemiä, mitä nyt muistan. Niin ja nompparelleja. Kun kysyin ”salaisuutta” Stig sanoi, että se piilee useassa eri jauhosekoituksessa. Hänellä olikin ainakin neljä astiaa tai laatikkoa, mistä otti jauhoja.

Svenssonin leipomon pöytää mistuttava leivontakivi ja varusteet ovat säilötty Pohjanmaan museoon. Siellä saattaa olla myös be-beiden resepti. Jos ei ole, niin se saatttaa olla vielä mahdollista löytää. Henkilö, jonka nimeä en enää muista kertoi tallettaneensa sen ollessaan apupoikana leipomossa.

Alfred ja Selinda Svensson

Leipomon perustasta Alfred Svenssonista ja hänen vaimostaa Selendasta on olemssa romanttinen tarina. Sen mukaan Alfred oli konditoriaoppipoikna Tukholmassa ja hänen tehtäviinsä kuului lakaista konditorian portaat. Eräänä aamuna hän näki nuoren viehättävän naisen lakaisemassa naapurin hattukaupan portaita. Näky pysäytti Alfredin. Se taisi toistua useana aamuna, mutt Alfredilla ei ollut rohkeutta tehdä tuttavuutta. Sitten neito katosi.

Meni useita vuosia ja Alfred muutti Vaasaan ja perusti leipomon Hovioikeudenpuistikolle. Eräänä aamuna kun hän oli lakaisemassa leipomon rappusia, hän näki viereisen kaupan rappusia lakaisemassa saman neidon. Kaikki arvaa miten siinä sutten kävi. Oli juttu tosi tai keksitty, se on hieno.

Lisäyksiä julkaisemisen jälkeen:

”Alfred ja Selinda Svenssonin lastenlapsi Jannica Andreuzza lisäsi jutun julkaiseminen jäleen tämän yksityiskohda:n ” Alfred ja Selinda perusti Svenssons Dam Café´n. Stig ja Svea jatkoi perinettä. Kun he päättivät lopetta toiminnansa, se oli heidän oma päätös ja reseptit jäivät Stigin tyttärelle ja sitten lapsenlapselle niinkuin Svenssonit toivoivat!
Ihanaa että niin monella on muistoja Svenssonin konditoriasta näin heidän muisto säilytetään❤️ Svenssons bakelser var så mycket mer än bara recept, de gjordes med omsorg och kärlek och det kan ingen nånsin kopiera❤️ R.I.P älskade Svenssons❤️Saknar dig massor Putte-Uffa❤️”

Lafkan myytiin

Berit Öhman. Minä ostin Lafkanin 1990 Monalta ja pyöritin sitä vuoteen 2004 jolloin Kaj Jern osti sen minulta. 1998 taloa ruvettiin peruskorjaamaan ja meidät irtisanottiin jolloin muutimme Kirkkopuistikolle. Lafkasta on kirjoitettu paljon etenkin Vasabladetissa. Meillähän oli monta vuotta myös pieni taidegalleria Kipinässä, Näyttelyistä kirjoitettiin usein. Pohjalaisessa myös artikkeleita. Minulla on leikekirja kaikilta vuosilta ja paljon myös muuta vanhempaa Kipinästä kirjoitettua.

Vain 60-vuoden kokemus

Inga-Lill Sandström Kommer ihåg då jag gick in där första gången då jag var ganska ny i Vasa. Jag sade att jag inte förut lagt märke till att här är ett konditori. Då svarade Svea: ”Vi har nog bara vari här i sexti år!”

Sumppi Vähäsoini

Tapio Heikki Parkkari Minusta seuraava ko.katutason asunnon vuokralainen oli Seppo ”Sumppi” Vähäsoini, taulujen raamittaja ja galleristi. Hän perusti lukaaliin ”Puistogallerian. Siellä oli hienoja näyttelyjä mm. Alpo Jaakolalta. Myös Lafkanissa oli pienimuotoisia näyttelyjä. Esillä olivat mm. Risto Helin ja Risto Jalonen.

Raamimaakari

Risto Helin Olin Sumpin liikkeessä töissä ja muistan hyvin tuon Alpo Jaakolan näyttelyn, kaikki ei mennyt niiin kuin oli sovittu . Professori Jaakola tuli hakemaan pois taulunsa , ja säesti hakua nyrkkiä puiden ja nimitti Sumppia helvetin raamimaakariksi.

Lafkan

Kaupungin jutussa kirjoitetaan, etä Dam Cafe olisi ollut olemssa vielä 1980-luvulla, mikä ei pidä paikkkaan. Kahvilatoiminta loppui 1970-luvun alussa tai 60-luvun lopussa, ja Vasabladetin silloisen pääatoimittaja Birges Thölixinvaimo, Mona, perusti tiloihin antikvariaatin, joka sai nimekseen Lafkan.

Siitä kehittyi nopesti kaikkkien kirjanystövien kohtauspaikka. 1970-luvun alussa 1900-luvn alun ikäluokka alkoi väistyä ja heidän lapsensa toivat omaistensa kirjoja Lafkaniin. Talon asukkaana kävin siellä joka päivä ja keräsin muutamassa vuodessa 2000 kirjan upean kirjaston, josta luovuo vuonna 2014.

Kirjahyllyyni siirtyi monia harvinaisuuksia vaikkapa nyt Kosolan ”Viimeaistä piirtoa myöten”, Hitlerin ”Taisteluni I-II, Samuli Paluharjun ja kaikki Olavi Paavolaisen kirjat, MaijuLassila-Irmari Rantamalan Harhama ja monet Waltari harvinaisuudet mm. Kuolleen simät.sekä monia ns. vanhan työväenliikeen harvinaisuuksia.

Lafkanin lopetettua osoitteessa Hovioikeunpuistikko 5:ssä se siirtyi Kaj Järnin johdossa osoitteeseen Kirkkopuistikko 22.

Rakkaita muistoja

Muutin taloon joskus 1970-luvun alussa ja asuin siellä muutaman vuoden. Melko pian muutettuani eräs talon asukkaista kertoi, että talon takaosassa sijaitsi vuonna 1918 ”Suojeluskunnan salainen urkintatoimisto”. En ole pystynyt varmistamaan asiaaa.’

Mimulla oli katutasossa hulppea poikamisasunto. Nyt sen voi sanoa, että vietin melkoista boheemielämää. Minulla oli asunnossa mm. Gösta Ågrenilta lainattu Stenberg 16 mm:n leikkauspöytö, jolla leikattiin mm. kolme lyhytfilmiä TV 2:lle. Tiimiin kuuuluivat minun lisäkseni Lasse Nyman ja Kaarlo Koskimies.

Varsinainen päätyöni oli toimia STT:n kirjeevaihtajana.

Kämpästä muodostui nopeasti pienen piirin kokoontumispaikka ja väitän, että siellä käytiin hienoimmat poliitiset ja kultturikeskustelut 1970-luvun Vaasassa. Mukana oli useita hienoja taiteilijoita ja toimittajia sekä yliopistoväkeä ja kaupunginteatterin näyttelijöitä. Hovin pitäminen loppui vuosikymmen loppupuolella kun kämppään ilmestyi viehättävä ja määrätietoinen Maria, joka on jakanut elämäni siitä saakka. En enää muista vuotta, jolloin muutin sieltä pois.

Kipinän talo peruskorjattiin 1999 ja maalattiin Stenforsin alkuperäisten suunnitelmien mukaan keltaiseksi. Tyyliltään talo dustaa varhaista jugendiä.

Tapio Parkkari 5-6. 12. 2019

About Tapio Parkkari

Olen eläkkeellä oleva toimittaja. Yli 40-vuotisen toimittajaurani aikana olen työskennellyt mm. Yleisradiossa, STT:llä, Kansan Ääni-lehdessä, Radio Vaasassa ja ennen eläkkeelle siirtymistä kaupunkilehti Uusi Vaasalainen päätloimittajana. Tämän lisäksi lukematon joukko erilaisia media-alan töitä. mm. kolumnistina 2 vuotta Viva-aikakausilaehdessä. 2.2. 2005 perustin vaasalaisiaa.info sivuston. Joka täyttää nyt päiväni. Lisäksi ylläpidän Puhetta Vaasasta, Vaasalaisia, Tapio Parkkari ja Leif Färdinng "Onnen Poika" fb-sivuja sekä Vaasapedia kaupunkisanakirjaa.

Check Also

Vanhan-Vaasan historia

Vaasan historia alkaa 1300-luvun alkupuolella, jolloin Norrlannista saapuneet merenkävijät nousivat maihin Merenkurkun itäpuolisilla metsäisillä saarilla. …

Vastaa