Author Topic: Historiaa sadan vuoden takaa  (Read 6311 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Offline herkkoo

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 7433
  • Gender: Male
    • View Profile
    • Email
Historiaa sadan vuoden takaa
« on: 27. 01. 2018 23:11 »

.

Suomalaisille myöhemmin erittäin tutuksi tullut Isä Aurinkoinen -hahmo oli jo vuonna 1917 agitoimassa radikaaleja kansanryhmittymiä myös Suomessa

Punainen lyhty syttyi sata vuotta sitten Työväentalon torniin – Helsingin Kalliosta alkoi yksi Suomen historian surullisimmista tapahtumasarjoista

"Marraskuun 27. päivänä vuonna 1917 Työväentalolla puhui tumma gruusialainen. Venäjän bolševikkihallitusta edustanut mies, J. V. Stalin nimeltään, oli tullut tervehtimään suomalaisia työläisiä sosiaalidemokraattisen puolueen puoluekokoukseen.

Tai ei vain terveh­timään. Stalin oli tullut tuomaan viestin vallan­kumouksen voitosta Venäjällä. Kapita­listeille oli kuulemma pantu suitset suuhun. Työläi­sille se tarkoitti uusia aikoja. Vilja virtasi nyt venäläi­siin kaupun­keihin, Stalin julisti.



Stalin puhui Työväentalolla marraskuussa 1917.

Hän kertoi, että bolševikkeja oli ennen vallankumousta peloteltu niin hajaannuksella, elintarvikepulalla, sabotaasilla kuin vastavallankumouksellakin. Vaikeuksia oltiin kuitenkin jo voittamassa.

Nyt suomalaisten työläisten olisi vain seurattava bolševikkien esimerkkiä. Lopuksi Stalin antoi vielä lupauksen.

”Ja jos te tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille kätemme. Tästä voitte olla varmat.”

Levottomuudet olivat lisääntyneet ympäri Suomea jo vuonna 1917. Maasta katosi vahva järjestysvalta Venäjällä keväällä tapahtuneen vallankumouksen vuoksi. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja muun muassa elintarvikepula ruokkivat työväestön katkeruutta.

 Työväestö ja sen yhteistyöelimet olivat pitkään hyvin erimielisiä siitä, pitäisikö aseelliseen vallankumoukseen ryhtyä. Lopulta radikaali siipi sai tahtonsa läpi."

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005540955.html

.

Offline herkkoo

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 7433
  • Gender: Male
    • View Profile
    • Email
Re: Historiaa sadan vuoden takaa
« Reply #1 on: 03. 11. 2019 19:07 »
Ikitie- elokuva kertoo sosialistiseen karjalaan huijattujen kohtalosta joutua stalinistien tapattamiksi

Tästä ei oikein hyviä karttoja tahdo löytyä tämä alkuperäinen sosialistinen karjala oli kuitenkin Suomen rajojen itäpuolelle  Vienanmereen lähinnä rajoitttunut alue nykyisen luovutetun karjalan alueen pohjoispuolella (nuo alueet menee noilla kartoilla osittain päällekäin).

Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta



Karjalan kielen ja suomen kielen karjalaismurteiden alueet



Suomen Karjala vuoteen 1940 asti. Vaaleammalla värillä Neuvostoliitolle luovutettu alue joka on nykyisin osa Venäjää.

"Suomalaisia punaisia oli Suomen sisällissodan myötä paennut Venäjälle yli 5 000, joista monet nousivat johtaville paikoille Itä-Karjalassa, kuten Jaakko Mäki, Kustaa Rovio ja Edvard Gylling, josta tuli Itä-Karjalan vallankumouskomitean puheenjohtaja, käytännössä pääministeri.

Itä-Karjalan asema oli vielä 1921–1922 epävakaa, koska karjalaisten kansannousu, johon myös vapaaehtoiset Suomesta eli heimosoturit osallistuivat, oli epäonnistunut.

Autonominen neuvostotasavalta

Neuvostoliiton perustamisen jälkeen Karjalan Työkommuunin nimi muutettiin Karjalan autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi heinäkuussa 1923 ja hallituksen virallinen nimi muuttui kansankomissaarien neuvostoksi.

Vuonna 1924 Itä-Karjalaan liitettiin Lotinapellon kihlakunnasta Latvan pitäjä ja suurin osa Soutjärven pitäjästä. Näissä oli 12 000 asukasta, joista 9 000 vepsäläisiä.

Suomalaiskansallinen politiikka

Koska karjalan kirjakieltä ei ollut, vaihtoehtona oli venäläistyminen ja siksi Itä-Karjalan hallitus pyrki tietoisesti juurruttamaan suomen kieltä. Osana suomalaiskansallista ohjelmaa perustettiin vuonna 1925 neljästä komppaniasta koostunut Karjalan jääkäripataljoona, jonka ensimmäisenä komentajana toimi Ahvenanmaalta kotoisin ollut Eyolf Mattsson. Vuonna 1931 pataljoona laajennettiin Karjalan jääkäriprikaatiksi, joka lakkautettiin 1935.

Yhdysvalloista ja Kanadasta muutti 1920-1930-luvulla noin 5 000–12 000 amerikansuomalaista. Heidän motiivinsa olivat aatteellisia ja Neuvostoliiton poliittinen johto tuki muuttoa. Amerikansuomalaisten perustamia kolhooseja olivat mm. Hiilisuo lähellä Petroskoita, Säde Aunuksessa ja Vonganperä Uhtualla.

Taloudellinen ja poliittinen itsehallinto tosiasiallisesti lopetettiin 1935, jolloin Itä-Karjalan puoluejohtaja Roviota ja pääministeri Gyllingiä syytettiin suomalaisten suosimisesta ja nationalistisesta sovinismista ja heidät syrjäytettiin. Tilalle tulivat Neuvostoliiton keskushallinnolle uskolliset venäläiset johtajat.

Rovio ja Gylling siirrettiin Moskovaan muodollisesti toisiin tehtäviin, mutta heidät Jaakko Mäen tavoin tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin 1938.

Suomalaisjohtajien syrjäyttäminen oli alkusoitto suomalaisiin kohdistuneelle systemaattiselle puhdistukselle Itä-Karjalassa Stalinin vainojen yhteydessä. Kymmeniä tuhansia suomalaisia teloitettiin ampumalla tai siirrettiin pakkotyöhön vankileireille Siperiaan. Suomen kieli korvattiin 1937 Dmitri Bubrihin kehittämällä karjalan kirjakielellä, jota kirjoitettiin kyrillisillä aakkosilla ja joka runsaiden venäläisten lainojen vuoksi oli karjalaisille vaikea ymmärtää.

Suomalaiskansallisen politiikan vastainen toiminta kuitenkin lopetettiin ennen talvisodan alkamista 1939, sillä Neuvostoliitto tarvitsi suomen kieltä osaavaa väestöä asettamansa Terijoen hallituksen palvelukseen. "

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalan_autonominen_sosialistinen_neuvostotasavalta

https://www.kielikello.fi/-/kotimainen-kielemme-karjala

« Last Edit: 03. 11. 2019 20:08 by herkkoo »

Offline herkkoo

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 7433
  • Gender: Male
    • View Profile
    • Email
Re: Historiaa sadan vuoden takaa
« Reply #2 on: 07. 05. 2020 18:06 »
Tämä fiktiivinen Pieni talo preerialla sarja sijoitttuu ajallisesti  1870-1880 luvuille
Tuota pitkää puolitoistatuntista ekaa jaksoa ei näytetty Suomessa liian rankan aiheen takia (liikaa vastoinkäymisiä ym.)
Myöhemin oli joku ruotsalaisista siirtolaisista kertonut sarja jolle kävi inkkarien kanssa köpelösti en kyllä muista sen nimeä

"Suomessa sarja on esitetty televisiossa tähän mennessä kolmesti, ensimmäisen kerran syksystä 1976 alkaen ja toisen kerran vuoden 1991 alkupuolelta lähtien. Sarjan toinen uusintakierros alkoi Yle TV2:lla tammikuussa 2008 ja päättyi marraskuussa 2009. Toisella uusintakierroksella joitakin jaksoja jätettiin esittämättä esimerkiksi poikkeuksellisen rankan teeman vuoksi. Niitä pidettiin sisällöltään joko väkivaltaisina tai herkkiin katsojiin muuten liian voimakkaasti vetoavina." (wikipedia)

Pieni talo preerialla
Jakso 1: Pitkä matka kotiin

    1 h 33 min
    pe 1.5.2020
    11 kk 23 pv
    239421 katselua

"Pitkä matka kotiin. Pilottijakso. 1800-luvun lopulla Yhdysvallat on antanut lupauksen: uudisraivaajat saavat palan koskematonta maata. Niinpä myös Ingallsin perhe lähtee Wisconsinin suurista metsistä vaaralliselle matkalle kohti Kansasia, etsimään omaa paikkaansa preerian laidalla."



https://areena.yle.fi/1-50497639#autoplay=true

 
« Last Edit: 07. 05. 2020 18:06 by herkkoo »

Offline herkkoo

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 7433
  • Gender: Male
    • View Profile
    • Email
Re: Historiaa sadan vuoden takaa
« Reply #3 on: 15. 07. 2020 23:11 »
Täällä on hyvää historiikkia tuosta sarjasta ja eroista kirjaan, Michael Landon vanhana Bonanza show-miehenä on luonnollisesti oikonut mutkia suoraksi ja lisännyt viihteellisyyttä,  mikä nyt ehkä anteeksi annettakoon kun sarja on muuten loistava

"Pieni talo preerialla oli käytännössä sataprosenttisesti Michael Landonin ideoima. Sarjassa vieraili useita kymmeniä käsikirjoittajia ja ohjaajia, joilla oli oma tyylinsä. William Claxton ohjasi lähinnä poskettoman hauskoja sähläjaksoja, kun taas Landon itse kirjoitti ja ohjasi koskettavimmat ja opettavaisimmat osat. Koska Landon oli myös sarjan vastaava tuottaja, hänen kädenjälkensä näkyi selvästi juonikuvioista henkilövalintoihin ja kuvakulmista vuorosanoihin ensimmäisestä jaksosta vihoviimeiseen. Karrikoidusti voikin sanoa Landonin tehneen pioneeritytöstä kertovasta kirjasarjasta pioneeritytön isästä kertovan telkkarisarjan. Yhden televisiohistorian kaikkien aikojen tunnetuimman perheen elämä nostikin nimenomaan Landonin tv-maailman tähtitaivaalle, johon se toki lennätti myös Melissa Gilbertin.



Vuosien saatossa sarjassa vieraili kameran edessä myös valtavasti tuttuja kasvoja ja tulevaisuuden tähtiä, kirkkaimpina nyt ainakin Madeleine Stowe, Richard Mulligan, Shannen Doherty, Sean Penn ja Johnny Cash."

http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tv-index.html

Sarjassa mainittu Walnut Grove on oikeasti olemassa oleva n. 900 hengen pikkukaupunki  joka luonnollisesti hyödyntää sarjan saamaa julkisuutta

Historia

"Walnut Groven kaupunki sai alkunsa 1870 ja yhdyskunta virallistettiin 18.3.1879. Historiankirjat kertovat kaupungin ensimmäisten virkamiesten olleen kaupunginjohtaja Elias Bedal, rahastonhoitajat T. Quarntan, J. Leo ja C. Clementson, kirjanpitäjä F.H. Hill, arkistonhoitaja W.H. Owens, konstaapeli J. Russel sekä rauhantuomari Charles Ingalls. Siis paljon tuttuja nimiä Lauran kirjoja lukeneille. Bedalin perhehän oli Lauran muisteleman opettajan Beadlen esikuva, ja herra Owens puolestaan Nellie ja Willie Olesonin isä. "



Itse Walnut Grove on varsin normaali n. 900 ihmisen (vuonna 2010 871) asuttama keskiläntinen pikkukaupunki, jonka kadut kulkevat tyypilliseen tapaan suoraan ja symmetrisesti suorassakulmassa toisiinsa nähden. Vielä vuonna 2000 valkoisten osuus kaupunkilaisista oli valtava lähes 98 %.

Tuolla osastossa sekalaiset jutut on kuvausta 1800-luvun kovista talvista ihmisiä ja karjaa paleltui kuoliaaksi

"   1. 1880–81
Tätä talvea pidetään yleisesti uuden mantereen kenties kaikkein pahimpina ja tuhoisimpana.

15.10.1880 – lämpimän syksyn jälkeen kolmen päivän lumimyrsky iski Dakotaan. Kiinnitettyään huomiota lintujen aikaiseen muuttoon ja muidenkin eläinten varhaiseen talveen valmistautumiseen, monet viljelijät valmistautuivat pahimpaan. Silti lämpötilan nopea lasku ja äkilliset myrskyt pääsivät yllättämään.

Ensimmäisen myrskyn jälkeen kesti kymmenen päivää ennen kuin rautatie saatiin raivattua auki. Samalla kuitenkin myrskyt jatkuivat ja ennen pitkää tiet ja rautatiet menivät jälleen tukkoon ja raivausyritykset olivat turhia jokaisen myrskyn tuodessa yhä vain lisää ja lisää lunta. Olettaen jokaisen lumimyrskyn olevan lyhytaikainen ja toivoen myrskyjen välillä olevan rutkasti aikaa, monet perheet menehtyivät ohutseinäisiin mökkeihinsä.



Juna jumissa jossain päin Minnesotaa talvella 1881

"Junia oltiin yritetty raivata paikoin jopa kymmenmetristen kinosten halki, jotta kaupunkiin olisi saatu elintärkeää hiiltä ja ruokatarvikkeita. Tammikuussa 1881 rautatieyhtiö lopetti kaikki yrityksetkin, koska tehtävä oli suorastaan epätoivoinen. Tämä tiesi lopullista kuoliniskua monille muutenkin jo nääntymäisillään oleville perheille, joiden ruokatarvikkeet ja polttoaineet olivat pahimmillaan loppuneet jo heti lokakuussa ensi myrskyn jättäessä heidät mottiin.

Ingallseilla oli tuuriakin matkassa, sillä heillä oli kaupunkiin rakennettu uusi puutalo, jossa perhe oli turvassa pahimmalta. Vaikka tytöt eivät olisi halunneet muuttaa talveksi kaupunkiin, Charles älysi kuitenkin niin tehdä ja he kerkesivät pois maatilalta juuri ennen äkillisesti iskenyttä lumimyrskyjen sarjaa. Jopa tässä tukevassa ja suuressa talossa he joutuivat taistelemaan päivittäin pitääkseen lämpöä yllä ja löytääkseen tarpeeksi ravintoa pahoin ehtyvistä ruokavarastoista. Hiilet ja puut loppuivat pian, mutta Charles ja Laura sitoivat heinästä paksuja köysiä – eräänlaisia palmikoita, jotka sitten paloivat hiljalleen antaen lämpöä tarpeeksi.

Silti lämpötila sisällä laski usein pakkasen puolelle. Aamuisin jopa keittiössä oleva pesuvesi oli paksussa jäässä. Pienessä ohutseinäisessä ja huterassa mökissään heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta selvitä talven yli, ja koko Ingallsin perhe olisi mitä todennäköisemmin menehtynyt jo ennen vuodenvaihdetta. Charlesin kaukonäköisyys ja erään intiaanin ennustus pelastivat hyvin varmasti myös Lauran hengen.

16.11.1886 lumimyrskyt iskivät Montanaan ja Wyomingiin siirtyen itään. Myrskyt palasivat aika ajoin jouluun saakka, jolloin oli lyhyt tyyni kausi. 9.1.1887 alkanut erittäin rankka myrsky kesti kymmenen päivää ja lämpötila laski pahimmillaan jopa -43 asteeseen. 28.1. alkoi taas uusi lumimyrsky, joka raivosi tauotta kolme päivää. Viimeistään tällöin tuhansittain karjaa paleltui kuoliaaksi; pahoin paleltuneet ja nälkiintyneet eläimet vaelsivat kaupunkiin, elivät roskilla ja söivät ja nuolivat mökkien seinistä ravinteita. Vähänkin sivummalla ohutseinäisissä mökeissään asuneet ihmiset paleltuivat erittäin todennäköisesti kuoliaaksi, sen sijaan paksuseinäisiin turvemajoihin majoittuneilla oli paremmat mahdollisuudet selvitä talven yli.

Maaliskuussa maan hidas sulaminen alkoi. Peräti 90% kaikesta karjasta Kanadan rajalta Coloradoon saakka oli kuollut. Useat karjatilalliset palasivat lyötyinä ja rahattomina takaisin itään. Ne jotka jäivät, kasasivat sen mitä aliravitusta karjastaan oli jäljellä ja keräsivät kuolleiden eläinten luut myydäkseen ne lannoitteeksi. "

http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/2015/tosi/sekatalvet.html

http://www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla/
« Last Edit: 16. 07. 2020 00:12 by herkkoo »

Offline herkkoo

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 7433
  • Gender: Male
    • View Profile
    • Email
Re: Historiaa sadan vuoden takaa
« Reply #4 on: 19. 12. 2021 18:06 »
Nuuttipukin historia menee ainakin 1700-luvulle ellei ole jo vanhempaa perua

Nuuttipukki

 

"Nuuttipukit (murresanana myös nuutipukki) ovat naamioituneita lapsia, jotka osassa Suomea kiertävät talosta taloon Nuutinpäivänä eli 13. tammikuuta. He esittävät laulun ja saavat siitä yleensä pienen palkkion. Länsi-Suomessa näihin päiviin asti jatkunut vanha perinne muistuttaa Pohjois- ja Itä-Suomessa pääsiäisenä harrastettavaa virvontaa.

Ajankohta

Nuutinpäivä on ollut nykyisellä paikallaan eli 13. tammikuuta vuodesta 1708 lähtien. Sitä ennen Nuutinpäivä oli jo loppiaisen jälkeisenä päivänä 7. tammikuuta. Ajankohdan siirtämisestä huolimatta nuuttipukit kulkivat 7. päivänä aina vuoteen 1972 saakka, jolloin loppiaisen muuttaminen kiertäväksi juhlapyhäksi muutti myös nuutipäivän perinnettä. Nuuttipukkien uudeksi päiväksi tuli sen virallinen ajankohta eli 13. tammikuuta. Vaikka loppiainen muuttui Suomessa jälleen kiinteäksi vuonna 1992, ei nuuttipukkiperinne enää siirtynyt takaisin vanhaan ajankohtaan. Tämän perinteen merkitystä loppiaiseen päättyvän joulunajan riehana on viime vuosina kuitenkin pyritty elvyttämään.

Vanhojen lakien mukaan nuutinpäivä päättää 20 päivän ajan kestäneen joulurauhan. Nuutinpäivänä myös joulukuusi viedään ulos ja joulukoristeet kerätään pois.

Perinne ja nykypäivä

Nuuttipukkiperinne on tullut Suomeen Tanskasta. Alun perin nuuttipukkina kiertäminen oli nuorten miesten perinne. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin sekä pitivät päässän sarvia ja tuohista tai nahkaista naamaria. Nuuttipukit mekastivat ja kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta tai ruokaa vaatien. Myös raha kelpasilähde?. Vaikka nuuttipukkeja pelättiin, heidät kuitenkin päästettiin sisään. Mikäli nuuttipukeille ei annettu olutta, he saattoivat tehdä jotakin vahinkoa.

Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui ja nykyään sitä jatkavat lapset. He pukeutuvat naamiais- tai fantasia-asuun ja kiertävät ovelta ovelle kysymässä "saavatko nuuttipukit laulaa?". Tämän jälkeen he esittävät jonkin laulun tai lorun. Palkkioksi nuuttipukeille on tapana antaa makeisia.

Nuuttipukkiperinne on Suomessa säilynyt lähinnä vain Lounais-Suomessa. Erityisesti Satakunta ja Vakka-Suomi ovat alueita, jossa nuuttipukit kiertävät edelleen. Perinne elää myös joissakin osissa Pirkanmaata sekä Etelä-Pohjanmaata"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuuttipukki