Vaasalaisia.info - keskustelut

Suomessa on kolme merkittävää vasemmistopuoluetta SDP, Vasemmistoliitto ja SKP.

Korjasin

Suomessa on kaksi merkittävää vasemmistopuoluetta SDP ja Vasemmistoliitto.

Muuten: Reino Kolmosella nämä.

Eipä ole Miapetran juttu vastaava, kun asunto on Vaasassa (muistini mukaan Raastuvankadulla)  ja käsittääkseni vapaa-ajan mökki tämän lisäksi Mustasaaressa.

Totta kai yrityksen tavoitteena on tuottaa mahdollisimman liikevoittoa. Samoin ay-liikkeen tavoite voi ihan hyvin olla tuottaa mahdollisimman paljon liksaa duunareille. Eli kyllä se vastakkain asettelu on yhä voimassa.
Kysymys on lähinnä siitä, ettei lyhyellä aikavälillä ja eri suhdanteissa aina ole oman edun mukaista toimia samalla suoralla strategialla. Joskus on hyvä antaa löysää jossain, jotta voisi saada paremmat asetelmat taas tuleviin jakoihin. Molemmin puolin on varmaan näin. Lypsävää lehmää ei pidä tappaa, vain miten se meni.

Täytyy myös muistaa, että joku sadan työntekijän yritys pomoineen ja osakkeenomistajineen on aika tavalla eri asia kuin pieni perheyritys, jolla on ehkä pari-kolme ulkopuolista työntekijää. Joku pieni perheyritys voi aidostikin lähteä siitä tavoitteesta, että kunhan tällä elättää perheensä. Toisaalta näistä pienistä yrityksistä kyllä löytyy myös pahimmat työnantajat, mihin itse olen törmännyt.

Ei se vastakkain asettelun aika tässä yhteiskunnassa kokonaan koskaan poistu. Siinä mielessä tämä kokoomuksen slogan on vähän naiivi. Mitä enemmän säästät palkkakustannuksista, sitä enemmän jää yritykselle. Eikä se yrityksen voitto läheskään aina mene yrityksen kehittämiseen. Eri asia on, kannattaako tätä ristiriitaa koko ajan pitää yllä kommunistien tapaan. Yhteinen etu on tietysti kasvattaa kakkua, mutta sen jakamisesta tullaan aina käymään vääntöä.

Totta kai myös yrityksen menestyminen on viime kädessä työntekijöiden etu. Mitä huonommin yrityksellä menee, sitä suurempia ongelmia on koko yhteisöllä. Palkkakustannukset ovat monella alalla hyvin merkittävä menoerä, joten niiden rajoittaminen on työnantajille tärkeä tavoite. Koskaan en muista, etteikö juuri nyt olisi oikea aika työnantajien mielestä pidättyä palkankorotuksista. Ellei huono aika ole juuri päällä, on se ainakin nurkan takana jo tulossa.

Työväki on oikeutetustikin katkera, jos yritys toisaalta leikkaa palkkamenoja ja samaan aikaan omistajat nostavat merkittäviä optioita. Tässä mielessä on jopa nykyhallituksen taholta tullut oikeansuuntaisia vetoomuksia. Mikäli talouslaman takia yrityksillä menee huonosti, on varmaa että se heijastuu koko yritykseen, työntekijät mukaan lukien. Ei niitä mahdollisesti menetettyjä tilauksia tosiaankaan lakkoilemalla saada takaisin.

Pari huomiota Reino Kolmonen:
Sinähän Reino olet yrittäjä ja työllistät blogiprofiilin mukaan itsesi lisäksi kuusi työntekijää. Mitä sitten, jos yrityksesi menettää toimeksiantoja, eikä töitä enää ole ? Aiot siis olla irtisanomatta ketään siinäkin tapauksessa.
Olen samaa mieltä siinä, että suuryrityksillä (mihin sekin raja sitten vedetään ?)  pitää olla nykyistä suurempi yhteiskuntavastuu. Työtaistelulla ei kuitenkaan menetettyjä tilauksia tai työpaikkoja saada takaisin, kuten tuossa yllä muutkin toteavat.
Kritisoit kovasti ay-liikkeen tekemiä sopimuksia, vaikka ne tässä tapauksessa tehtiin nimenomaan vaihtoehdoksi valtiovallan suunnitelmille. Pidät sopimustoimintaa ”taistona kapitalismin puolesta”. Samoin kritisoitte koko tulopoliittista sopimusjärjestelmää. Samaan tapaan kuten nykyään EK, joka edustaa muun muassa suurteollisuutta. Kapitalismiako tässä siis pitäisi lähteä kaatamaan agitoimalla joukot kadulle. Jospa onkin niin, etteivät nykyajan työläiset haluakaan siirtyä haaveilemaasi yhteiskuntamalliin.
Muistanpa hyvin, kuinka teikäläiset ihailivat ay-liikettä, joka oli täysin sidoksissa valtiovaltaan koko itäisessä Euroopassa. Tarpeesta syntyi vapaa ay-liike Puolassa, joka tosissaan alkoi murentaa järjestelmän rakenteita. Silloin ei teikäläisiltä moiseen touhuun hyväksyntää tullut, tuskin sitä on tullut vieläkään.

Porvarihallituksen nimeämän sosiaaliturvaa valmistelevan Sata-komitean piirissä olleet ehdotukset olisivat olleet työntekijöiden kannalta paljon huonompia. Muun muassa työttömyysturvan tasoa ja enimmäismäärää olisi komitean enemmistön mielestä tullut leikata. Erityistä halua oli puuttua ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.
Työeläkemaksu olisi joka tapauksessa noussut jokseenkin tuon saman, vaikka tämän paketin yhteydessä se numerollisesti lyötiin kiinni. Olen ollut vuosia kuuntelemassa eläkeluentoja, missä asia on yksioikoisesti todettu.
Niin ikään hallitus kaavaili työnantajien kela-maksun poistamista muutenkin, valtionvarainministeri Jyrki Katainen teki siitä ehdotuksen Sata-komitealle ja se sai tukea muun muassa pääministeriltä. Tarkoitus olisi kai auttaa työvoimavaltaisia yrityksiä ja sitä kautta työllisyyttä.
Työmarkkinajärjestöt, ennen kaikkea palkansaajajärjestöt (muutkin kuin SAK) lähtivät neuvottelemalla hakemaan parannusta Sata-komiteasta tuleville kaavailuille. Ne pitävät nyt syntynyttä esitystä huomattavasti parempana, mitä komitean mietinnön ja hallituksen päätökset olisivat tuoneet.

Laitetaan nyt vielä UP-uutispalvelun Kari Leppäsen tekemä juttu asiasta liitteeksi:

Sopimus ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta
Työmarkkinajärjestöt panivat pisteen työttömyysturvan leikkaussuunnitelmille

Työmarkkinajärjestöt panivat pisteen puheille työttömyysturvan leikkauksista yhdellä iskulla sopimalla keskenään ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan ja työeläkkeisiin liittyvistä asioista.
 Työttömyysturvan heikennysesitykset ovat uhanneet viedä sosiaaliturvan kokonaisuudistusta pohtivan komitean riitaiseksi.
 Työmarkkinajärjestöjen sopimus pitää ansiosidonnaisen työttömyysturvan entisellä tasolla ja työttömän oma aktiivisuus jopa parantaa sitä.
 Työeläkemaksujen hallittu, usealle vuodelle jaksottuva korotus turvaa rahoituspohjan ja etuudet.
 Asioiden suuruuteen nähden neuvotteluprosessi oli hämmästyttävän sähäkkä. Se alkoi maanantaina iltapäivällä ja valmista syntyi jo keskiviikkona aamupäivällä.
 - Neuvottelut olivat vaikeat, kuten tämän luokan neuvottelut usein ovat. Veljeys oli usean kerran veitsen terällä, kuvaili Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Lasse Laatunen neuvotteluprosessia.

"Paketti on kokonaisuus"

Sopimuksen ehtona on, että hallitus poistaa työnantajan kansaneläkemaksun, kuten se on suunnitellut.
 Työmarkkinajärjestöjen yhteinen tahto on määrä panna toimeen Sata-komiteassa ja hallituksen elvytyspaketin yhteydessä. Palkansaajajohtajat Lauri Ihalainen SAK:sta, Mikko Mäenpää STTK:sta ja Matti Viljanen Akavasta korostavat yhdestä suusta, että kyseessä on kokonaispaketti. Se on toteutettava sellaisenaan.
 Samaa mieltä on Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Lasse Laatunen.
 - Jos työantajan kela-maksun poistaminen ei toteudu, koko paketti kaatuu, korosti Laatunen sopimuksen julkistamistilaisuudessa torstaina.
 Neuvottelujen taustalla oli työmarkkinajärjestöjen huoli siitä, että sosiaaliturvan Sata-komitean työ oli menossa poskelleen. Järjestöissä syttyi halu ottaa aloite omiin käsiin, kun poliitikoilla ja virkamiehillä ilmeni hinkua sorkkia palkansaajien ja työnantajien rahoittamaa palkkaperusteista sosiaaliturvaa.
 - Sata-komitealla oli kaikki mahdollisuudet mennä kiville, jännitteet olivat suuria. Kuului aika levottomia puheenvuoroja työttömyysturvan leikkaamisesta, Ihalainen totesi.
 Nyt leikkauspuheille pantiin Ihalaisen mukaan piste ja samalla purettiin samalla sata-komiteasta jännitteitä, mikä mahdollistaa työn etenemisen.

Sosiaalitupo

- Sopimusyhteiskunta taitaa sittenkin olla voimissaan. Luonnehtisin tätä sopimusta sosiaalitupoksi. Mittakaava on niin merkittävä, että harvoin tupojen yhteydessä näin isoja asioita on kerralla sovittu, Ihalainen totesi.
 Lasse Laatusen mukaan ratkaisu takaa omalta osaltaan työrauhan työmarkkinoille ja hallitukselle sen pohtiessa elvytysratkaisujaan.
 - Ja se turvaa yhteiskuntarauhaa varmaan laajemminkin. Viittaan siihen, että aikaisemmin työttömyysturva on aiheuttanut erilaisia voimisteluliikkeitä Senaatintorilla. Niiden välttäminen on arvo sinänsä, Laatunen sanoi.

UP/Kari Leppänen

Tietoa tuntuu olevan , mutta vastaus halut ovat sitten eri juttu. Tuleeko sitä tukea esim. Niinistölle suurimman työväenpuolueen presidenttiehdokkaalle jos hän on vaaaleissa mukana.

Kannattaisi Risto Helin varmaan suunnata kysymys jollekulle, jos vastauksia odottelee.
Liitoilla ja SAK:llakin on hallinto, joka tällaisista päättää, ei palkkarengit. Joten kysele aikanaan asiasta päättäviltä.
Muuten kysymykseesi voisi vastata Mauno Koivistoa lainaten:  ei kannata provosoitua, vaikka provosoidaan.

Olen ollut mukana ay-liikkeessä todella pitkään ja käynyt ay-liikkeen koulutuksen melkein kokonaan, vain vuosikurssi jäi käymättä.

Olet siis Reino Kolmosen kakkosnikki. Näköjään sekin on mahdollista esiintyä täällä sekä  nimimerkillä, että omalla nimellä.

Quote from: Jorma Kivimäki on 17. 01. 2009 17:05

Laki yhteistoiminasta yrityksessä ei todellakaan toimi nimensä mukaisesti. Jos työpaikoilla tapahtuu jotain positiivista, kuten vaikkapa tehtaan laajentaminen, ei neuvotteluita edes tavallisesti käydä. Ei ihme, että yt-laki koetaan käytännössä saneerauslakina. Pääomalla ei tosiaan ole tunteita, eikä se harrasta sosiaalista toimintaa.
Monia yt-neuvotteluita ja tehtaiden lopettamisia nähneenä, en tunne ainoatakaan tapausta, missä jollain kansanliikkeellä tai työtaistelutoimenpiteillä olisi saatu lopettaminen estettyä. Monta on ollut koittajaa, mutta poikkeuksetta yhtä laihoin tuloksin. Jopa siitä huolimatta, että valtiolla on ollut laaja omistusoikeus yhtiöön. Kyllä sen työntekijätkin ovat jo laajasti huomanneet, eivätkä ole valmiita yksittäisiä mielenilmaisuja suurempiin taisteluihin. Monet yritykset maksavat pientä lisäkorvausta, jotta työntekijät olisivat työssä loppuun saakka täydellä teholla. Kun vielä viimeisten kuukausien palkka määrää ansiosidonnaisen työttömyysturvan tason, ei sitäkään vähää olla valmiita uhraamaan. Kokonaan ulkopuolisten saaminen tukitoimiin, ei ole realistista näinä aikoina.
Paperiliitolla (demarijohtoisella) ei ole karehdittava asema, lakkautettavia tehtaita kun useita. Monissa yleisönosaston kirjoituksissa ja tälläkin foorumilla on ilkuttu, että nyt niitetään takavuosien kohtuuttomien vaatimusten satoa, toisaalta jotkut syyttävät siitä, ettei liitto yritä masinoida joukkoliikettä.
Sinä Akseli voit varmaan konkreettisesti valaista, mitä sinä olisit ay-johtajana tehnyt Metsä-Botnian Kaskisten tehtaiden lopettamisen estämiseksi. Tosin en usko, että saisit juurikaan joukkoja mukaan ajatuksiisi. Voin kertoa, että jonkin verran olen nähnyt oman liittoni piirissä epäonnistuneita yrityksiä.

Ensimmäinen tehtävä olisin mikä onkin yksi tärkeimmistä tehtävistä ay-liikkeellä, käynnistänyt SAK:sta alkaen Metsä-Botnian Kaskisten työläisten ja kokotehtaan olemassa olon turvaamisen. Siis ay-liikkeen voimin, sitä varten ne aikoinaan perustettiin nimenomaan työläisten, jotka sen (jäsenmaksutkin maksavat) etuja ajamaan!
Ei ay-liike ole mikään valtiovallan jatke, eikä sdp:n poliittinen ja taloudellinen väline sen poliittisessa toiminnassa!
 
Kyllä joukot lähtee mutta ay-liikkeen eliitti ei lähde, koska sillä on tähän elitistiseen asemaansa liittyviä etuja. Nämä edut ovat tehneet siitä hampaattoman.
Menevät työläisten selän taakse, kun pitäisi itse käynnistää organisaation edunvalvontatoiminta.
Eli ay-liikkeenjohdosta on tullut oikeistolaisia. Sama sairaus kuin muunkin vasemmistolaisen poliittisen toiminnana osalta.

Arvasin, ettet mitään konkreettista pysty esittämään. Päämäärä on helppo asettaa, yritystoiminnan jatkuminen. Minä kyselin keinoja. Et esittänyt ainoatakaan.
Kapitalistisessa markkinataloudessa kun yrittäjä tai yritys nyt vain yksinkertaisesti päättää siitä, kuinka laajasti yritystoimintaa harjoittaa tai harjoittaako ylipäätänsä sitä lainkaan.
Väität, että kyllä joukot lähtevät liikkeelle, mutta johto ei. Miksi tämä ei näy käytännön toimissa. Kyllä asia on niin, että jo painetta on kansanliikkeelle, silloin se syntyy, on johto mitä mieltä hyvänsä. Vastuullinen johto ei kuitenkaan voi käskeä porukkaa hakkaamaan päätään kiviseinään, jos tietää ettei se johda mihinkään.
Kuten aikaisemmin kerroin, on hengenheimolaisesi aina muuallakin ollut esittämässä näitä työläisten laajojen joukkojen taistelutoimenpiteitä. Muutaman kerran on kokouksissa onnistuttu jopa päätöksiä aikaan saamaan. Kun sitten on tullut konkreettisten tekojen aika, ovat nämä innokkaimmat ehdottelijat olleet itse jostain syystä estyneitä toteuttamaan päätöksiä.

Yleensä kiistellään siitä, onko kolmikanta (työmarkkinajärjestöt SAK / EK  ja valtiovalta) saanut liikaa valtaa suhteessa poliittisiin puolueisiin eduskunnassa. Eduskunta ja hallitus ovat tietoisesti siirtäneet työelämää koskevan lainsäädännön valmistelun kolmikantaan, koska uskovat että siellä on paras asiantuntemus näissä asioissa. Jotkut poliitikot ovat kritisoineet sitä, että kolmikannassa on joskus kovalla työllä puristettu neuvottelutulos, jota on vaikea mennä enää eduskunnassa muuttamaan kokonaisuuden hajoamatta. Valta toki on eduskunnalla.
Edellisen kirjoituksen logiikka pettää pahasti. Miten sitä valtaa voisi ylipäänsä anastaa ?  Miten poliittiset puolueet ja eduskunta ovat tässä eri puolilla ? Poliittiset puolueethan juuri ovat edustettuna eduskunnassa.
Suurimpia kriitikkoja kolmikantaa vastaan ovat olleet sellaiset poliitikot, joilla ei ole selkeää sidettä työelämään. Tunnetusti myös Suomen Yrittäjät, jotka ajaisivat työntekijöille täysin turmiollisia työehtoja. Suomen Yrittäjäthän ei solmi työehtosopimuksia, eikä ole näin ollen työmarkkinajärjestö. Näin ollen ei myöskään kovasta halustaan huolimatta neuvottelupöydässä. Tästäkö edellisen kirjoituksen närä kolmikantaa kohtaan ?
Porvarienemmistöinen eduskunta jos alkaisi säätämän työelämän lakeja ilman kolmikantaa, olisi se varmasti työntekijöiden kannalta huono asia. Kokonaisuuden kannalta on hyvä, jos työntekijä- ja työnantajapuoli ovat päässeet asioista sopuun. Joka tapauksessa työmarkkinajärjestöjä eduskunta joutuu kuulemaan työlakien valmistelussa.
Kolmikantainen työelämän lakien valmistelu on hyvä asia.

Tuosta Konepajankadun ja Vöyrinkadun risteyksestä sen verran, että kyseiset liikennevalot toimivat aika kehnosti kun olet tulossa Vöyrinkatua keskustaan. Ne päästävät yleensä vain muutaman auton kerrallaan ja lähes järjestään autoilijat saavat odottaa kahdet tai kolmet valot ennen kuin päästään läpi. Konepajankadun suuntaan liikenne näyttäisi sujuvan huomattavasti jouheammin.

Ajelen päivittäin Konepajankatua ko. risteyksen läpi ja tosiaan hyvin sujuu siinä kohtaa. Katuhan on nykyään yksi kaupungin sisään-  ja ulostuloväylistä. Vöyrinkatua sentään pääsee jollain kohtuudella etenemään liikennevalojen turvin, mutta yritäpä samaa vaikkapa Myllykatua pitkin Minimanin suunnasta neljän ruuhkassa. Kolmion takaa saattaa kestää kauankin ja olla koko ajan varuillaan. Mikäs se on liikennevaloissa odotellessa, kun tietää varmaan pääsevänsä. Tosin kiireessä aina ottaa päähän, jos ei muu niin hitaasti edestä lähtijät.

Oikeastaan nämä ravintolat pitäisikin jakaa kahteen kategoriaan riippuen siitä, onko menossa päivittäiselle lounaalle tai oikein ravintolaan illalliselle mahdollisesti juhlistamaan jotain.
Jälkimmäisessä tapauksessa joku pippuripihvi on kova sana. Sen voi saada hyvin tehtynä useammassakin paikassa, mutta illalla myös viihtyisyys on lähes yhtä painava kriteeri paikkaa valittaessa. Tietty nämä hintavat Baccus ja Gustav Wasa ovat viihtyisiä, jos vain maksukykyä riittää.
On tullut viimeiset 20 vuotta kierrettyä keskustan lounaspaikkoja. Kun päivittäin syö lounasta, sitä alkaa kaipaamaan tosiaankin kotiruokatyyppistä sapuskaa. Välillä voi toki käydä pizzalla tai maistelemassa jotain muuta sellaista, mitä ei päivittäin viitsi syödä.
Jossain vaiheessa Panorama oli mielestäni kaupungin paras ruokamesta, mitä tuli ruuan laatuun. Bertil on loistava kokki, tosin nyt jo eläkkeellä. Ennen omistajan vaihdosta jo laatu hieman huononi sen takia, että sielläkin siirryttiin seisovaan lounaspöytään. Siinä muodossa se toimii vieläkin ja asiakkaita näyttää riittävän. Joitain kyllä saattaisi häiritä ravintolan RKP: läinen atmosfääri . Kotiruokatyyppiset paikat ovat keskustassa aika vähissä. Muutamia toki löytyy.
Kävin aikaisemmin tasaisin välein Leonoorassa pizzalla, mutta sielläkin vaihtui omistaja ja siihen se loppui. Syy oli yksinkertainen. Aikaisempi taustalla soiva suomalainen radiokanava oli korvattu turkkilaisella laulannalla. Tasan kaksi kertaa jaksoin, sitten siirryin Pikku Quatroon. Ei ole sielläkään enää tullut käytyä ja nyt kun luin täältä, että laatu heikentynyt taitaa jäädä käymättä. Mahtaako Leonooran omistaja vieläkin soittaa sitä oman kulttuurinsa musiikkia asiakkailleen ?
Nykyään käyn pääasiassa Martin Baarissa, missä kaksi halvinta ruokaa ovat kotiruokatyyppisiä. Paikka on tosin pieni ja välillä osa asiakkaista kääntyy tilanpuutteen takia ovelta takaisin. Halvin on keitto ja toiseksi halvin tyypillinen jauheliha, pasta tai vastaava ruoka. Ja mikä harvinaista, kaikki tarjoillaan pöytiin. Uskokaa tai älkää, myös kahvi. Enpä ole missään muualla Suomessa enää moiseen törmännyt. Ruoka on maukasta ja erityisesti kastikkeet. Liekö Martti laittanut tavallista enemmän kermaa ruskeaan kastikkeeseenkin. Tänään pitkän arvonnan jälkeen valitsin makkarakeiton, kun tarjolla olisi ollut myös lohipastaa. Hyvää oli jälleen.

Akseli on mitä ilmeisemmin lähellä SKP: tä, kun teksti on lähes täsmälleen yksi yhteen Kolmosen vastaavan kanssa. Nimimerkin takana olevaa henkilöä ei siis tarvitse kovin useasta henkilöstä arvailla.
Kommunistien vähemmistöhän aina kritisoi Akselin tapaan Tupoja luokkasopuiluna, vaikka ne toivat tavalliselle palkansaajille turvaa ja toimeentuloa enemmän kuin mitkään muut sopimukset työmarkkinoilla siihen mennessä tai sen jälkeen.
Myös viittaus Tampereella syntyneeseen yhteistyöhön liittyy ilmeisesti pääosin siihen, että SKP on siellä mukana valtuustossa. Mitä tulee yhteistyöhön yleensä, ovat nämä ”äkkiväärät” kommunistit itse olleet täysin yhteistyökyvyttömiä jopa omissa järjestöissään hamaan historiaan. Puhumattakaan koko vasemmiston yhteistyöstä. Lopulta pieni puhdasoppisten (SKP) joukko sitten muhii nykyään omissa ympyröissään.
On helppo heitellä kaikennäköisiä herjoja vieraantumisesta ja muusta. Todellisia tekoja kuitenkin tehdään muun muassa ay-liikkeessä, ei SKP: n aatteellisissa julistuksissa.
Nimimerkki manteiron mielipiteeseen SDP: n otteen löystymisestä äänestäjiin on helppo yhtyä, koska kannatusluvuthan jokainen voi todeta.
Lauri Lyly ei mitenkään Pohjalaisen tekstissä ole siirtämässä ”kunniaa” luottamusmiehiltä ammattiosastoille, vaikka onkin sitä mieltä että ammattiosastojen asemaa tulisi vahvistaa. Olen Lylyn kanssa samaa mieltä, että ammattiosastojen tulisi nykyistä ottaa enemmän vastuuta työntekijöiden edunvalvonnasta. Sitä varten ne on perustettu. Luottamusmiestoiminnalta se ei ole pois, päinvastoin se tukisi sitä.