Vaasalaisia.info - keskustelut

Politiikan tulisi olla yhteisten asian hoitamista ja poliitikot, etenkin sellaiseksi pyrkivät toki lupaavat ajaa äänestäjiensä asiaa.   Meillä kaikilla onkin paljon asioita sekä hoidettavaksi että ajettavaksi.  Haluamme varmaan kaikki säilyttää kaiken sen hyvän, mitä edeltäjämme ovat  meille hankkineet,  edistää osaltamme kaikkea myönteistä kehitystä ja osallistua esiin nousevien uhkien ja vaarojen torjuntaan sekä nyttemmin nyt myös auttaa huonompiosaisia. 
 
Tällaista pesän rakentamista on ollut ja tehty jo monien sukupolvien ajan ja tänään on helppo nähdä, että edeltäjämme ovat onnistuneet erinomaisen hyvin.  Heidän käsissään on pohjoisten luonnonvoimien,  armottomien ryöstöretkien ja vieraiden vallanpitäjien kurittamasta maastamme kehittynyt  - niin uskomatonta kuin se onkin - lähes kaikilla mittareilla mitaten eturivin eurooppalainen demokratia ja hyvinvointivaltio.

Hiemankin menneisyyttä tutkien huomaa, että vähin eväin aloitettu rakennustyö oli todella valtaisa, ettei vastuksia ja vastustajia ole puuttunut, ettei onneakaan aina ollut matkassa.  Myös näkyy, että sitä varmemmin ja enemmän tulosta on syntynyt, mitä suuremmalla yhteisymmärryksellä ja vähemmällä itsekkyydellä talkoisiin ryhdyttiin.  Apuakin on saatu kun se on rehellisyydellä ja omalla kovalla yrityksellä ansaittu.  Erityistä herraonnea on koettu - vai liekö ollut molemminpuolista vastuuntuntoa ja ymmärrystä - kun etenkin vaikeina aikoina on tärkeille  paikoille löytynyt   
todellisia isänmaan naisia ja miehiä, sellaisia joihin luottaen rivikansalaisetkin ovat sekä ylittäneet itsensä että yltäneet todellisiin urotekoihin.

Näitä tänään miettiessä mielen täyttää kiitollisuus edeltäjillemme ja samalla huoli huomisesta.  Miten me selviämme osastamme  Suomen rakentajina ?  Onnistummeko yhdistämään voimamme ja voittamaan vastukset vai pilaammeko ahneuksissamme  onnistumisen edellytyksiä myös lapsiltamme ?   Samaa on kysytty ennenkin ja valittu myös väärin. 

Useiden puolueiden ja  politiikkojen toimia seuratessa näyttävät tänään sekä hyviksi koetut keinot, saadut opetukset että annetut lupaukset monilta tosiaan  unohtuneen. Yhteisten asian hoitaminen jopa estetään sekä oman edun että keinotekoisen suosion hankkimiseksi!  Tänään kohtuullisen hankalia mutta välttämättömiä päätöksiä jätetään ovelasti muiden myöhemmin vaikeamman kautta tehtäväksi ja kasvavat laskut maksettavaksi.

Vikaa ei liene syytä etsiä vain poliitikoista, sillä meille äänestäjille - heidän esimiehinään ja palkanmaksajinaan - näyttävät mieluisat lupaukset, puolitotuudet, kaunainen syytely  ja nokkelat sanailut maistuvan paremmin kuin rehellinen ja usein ikäväkin totuus.  Uskomme näköjään riitelyn ja äksyilyn tehokkaammaksi tavaksi ajaa etujamme kuin asiallinen, kaikille kelvollisten kompromissien etsimisen.  Näyttää pahasti sitä, että - kaiken koetunkin jälkeen -turhan moni meistä luulee parhaaksi paikaksi elää ja asua maan, jossa minä itse ja muut meikäläiset saavat kaikesta leijonan osan ja muut jakavat mitä sattuu jäämään.  Tällä valheellisella luulolla meitä  houkuttelevat monien puolueiden lisäksi myös jotkut ammattiliitot ja  kansanliikkeet.   

Ennenkin on lupailtu, petetty ja petytty pahastikin, kuten ainakin varttuneempi väki varmasti muistaa. Työväestön paratiisiin  marssittiin kerran agitaattoreiden perässä liput liehuen, eikä paljastunut totuus olisi voinut koettua pahemmin lupauksia rikkoa.   Kerran kiristi merimiesten unioni voimansa tunnossa jäsenilleen runsaat edut vain huomatakseen enimpien työpaikkojen jättävän Suomen.  Kerran mahtava paperiliittokin onnistui taannoin säilyttämään ainutlaatuisen hyvät työehtonsa mutta vain monien jäsentensä lopputilin hinnalla.     

Voisiko koetusta yrittää oppia ? Miten me tavalliset tallaajat voisimme kertoa kaikille puolestamme ja antamillamme valtuuksilla demokraattista päätäntävaltaa käyttäville haluavamme tai peräti vaativamme asiallista rehellistä ja myönteistä, olosuhteet ja kaikki kanssaihmiset tasapuolisesti huomioivaa asiain hoitoa ja tiedottamista ?   Vai olisiko paras vain aina vain panna kova kovaa vastaan, vaatia lisää ja marssia ulos kunnes suostutaan tai hävitään ?     

Kuluttajina meitä valistetaan jo kouluissa,  julkisessa sanassa ja jopa viranomaisten toimesta.  Onko asiallista  totuudenmukaista valistusta saatavissa tai edes kuviteltavissa kansalaisjärjestöihin,  puolueisiin ja politiikkoihin perehtymistä sekä  äänestyskäyttäytymistä varten, vai pitääkö sitä varten elää pitkä elämä, yrittää uskoa  ja erehtyä ?